Rainer Barzel | |
---|---|
Saksan liittopäivien puhemies | |
Edeltäjä | Richard Stücklen |
Seuraaja | Philipp Jenninger |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 20. kesäkuuta 1924 Itä-Preussi, Preussin vapaavaltio, Weimarin tasavalta |
Kuollut | 26. elokuuta 2006 (82 vuotta) München, Saksa |
Tiedot | |
Puolue | CDU |
Rainer Candidus Barzel (20. kesäkuuta 1924 Itä-Preussi – 26. elokuuta 2006 München) oli saksalainen poliitikko, joka toimi Saksan kristillisdemokraattisen puolueen (CDU) puheenjohtajana vuosina 1971–1973. Vuonna 1972 hän oli puolueensa ehdokkaana Saksan liittokansleriksi, mutta hävisi SPD:n ehdokkaalle Willy Brandtille. Barzel toimi liittopäivien puhemiehenä 1983–1984.
Rainer Barzel kasvoi katolisessa perheessä Itä-Preussissa, ja opiskeli jesuiittojen ylläpitämässä koulussa. Hän valmistui ylioppilaaksi 1941, joutui rintamalle ilmavoimiin sodan loppuun asti. Kun yliopistot jälleen avattiin, hän opiskeli oikeustiedettä. Hän kiinnostui politiikasta opiskelijana, ja osallistui Carl Spieckerinn avustajana uuden saksalaisen demokratian määrittelyyn.[1]
Barzel pääsi liittopäiville 1957, ja tuli tunnetuksi loistavana puhujana. Vuonna 1962 useit aministereitä joutui eroamaan skandaalin takia, ja Adenauer nosti nuoren Barzelin hallitukseen.[1]
CDU:n hävittyä vuoden 1969 vaalit barzel loisti oppositiojohtajana. Perhesyistä hän oli välillä sivusssa politiikasta, mutta nousi Helmut Kohlin ensimmäiseen hallitukseen Saksojenvälisten suhteiden ministteriksi. Hän ajoi voimakkaasti Saksojen jälleenyhdistymistä.[1]
Vuoden 1983 vaalien jälkeen Barzelista tuli liittopäivien puhemies. Pian sen jälkeen häntä syytettiiin vanhoistta väärinkäyöksistä. Hän erosi tehtävästään lokakuussa 1984. Syytteet kaatuivat myöhemmin, mutta Barzel ei enää pyrkinyt liittopäiville.[1]